"Projektikoppa"

Novitan kesäkäsityöt- lehden ohjeella virkkailin 8mm koukulla itselleni virallisen käsityökorin, missä siis on tarkoitus aina keskeneräistä työtä säilyttää (niitähän ei siis pitäisi olla kuin yksi kerrallaan kesken...). Tähän asti nuo keskeneräiset tekeleet ovat tupanneet lojumaan milloin missäkin (tietokoneen näppäimistön päällä, keittiön pöydällä, usein sohvalla levällään, joskus jopa lattioilla, makkarissa sängyssä jne) ja siitä on aina aika ajoin tullut sanomista jopa miehen suunnalta, vaikkei hän helposti pieniin seikkoihin puutukaan. Niistäkin onneksi lähinnä huvittuneella kuin ärsyyntyneellä sävyllä kommentoinut. No nyt tähän tulee muutos ja jatkossa ne löytyvät tästä somasta vaaleanpunaisesta trikookuteesta syntyneestä kopasta.

Ja siis teinhän tuosta kopasta isomman kuin mitä ohjeessa sanottiin, enkä virkannut kahvaakaan kuten ohjeessa oli. Mikähän siinä on, että ohjetta kuin ohjetta pitää aina muokata omansalaiseksi. Aina. En juurikaan muista koskaan orjallisesti noudattaneeni mitään ohjeita, aina niihin jotain omaa pientä muutosta täytyy vääntää. Mutta sitähän tämä käsitöiden tekeminen toisaalta on, omansalaisen jäljen tekemistä. Ohjeet toimii useimmiten vain suunnan näyttäjinä, loput inspiroituu matkalla!

Välissä täytyy nyt mainita, että vihdoin on kaapin kätköistä kaivettu esiin käsityö, joka on ollut jo aivan liian kauan kesken. Oikeastaan tämän voisi sanoa olevan käsityö, mistä sain kimmokkeen koko blogin pitämiselle, joten onhan sen nyt vihdoin aika ja kunnia valmistua. Tosin on siinäkin vielä tekemistä, joten eipäs pidätetä hengistystä vielä tämänkään valmistumisen kanssa.. :)