Rose Mary

Jostain syystä olen viime aikoina innostunut kutomaan pitsiä. Tulevissakin suunnitelmissa on ajatuksena kutoa erivärisiä pitsisukkia kokeillen erilaisia kuvioita siihen liittyen. Vaikka kirjoneuleet ihania ovatkin, nämä ovat nyt toistaiseksi vieneet minut mukanaan ja jotenkin yhdellä värillä kutominen on toisaalta ihanan rentouttavaa pitkästä aikaa. Ja onhan näissä toisaalta taas ihan erilaista tunnelmaa, pitsissä nimittäin. Aika romanttista, ehkä se salaisuus onkin juuri siinä, olenhan ikuinen romantikko!

Nämä sukat on kudottu armollisesti ohjetta noudattaen Novitan sukkalehdestä. Ohjeen nimi on punaiset pitsisukat. Lankana käytin ensimmäistä kertaa minulla kokeilussa olevaa Viking Villeä jota oli aivan ihana kutoa. Vaikka koostumus on sama kuin 7 Veljestä niin silti se on huomattavasti pehmeämpää. Olisiko langoissa käytetyllä villalla vaikutusta asiaan.. 

Nämä sukat pääsevät hiljalleen kertyvään myyntivarastooni ensi vuoden pääsiäistä varten, jolloin meidän olisi jälleen äidin kanssa tarkoitus suunnata Berliiniin sukkamarkkinoille . . .

Langan loppu oli uuden työn alku

Tässä viimeiset pari päivää olen "työstänyt" helppoja lapasia, jotka tuli tilauksena syntymäpäivälahjaksi. Teemana piti olla Detroit Red Wings, mutta lapasiin en saanut sopivasti tai järkevästi tuota tekstiä sovitettua. Sukkiin ympäri kiertävä teksti sopii paremmin kuin lapasiin, joten päädyin pelkkiin väreihin. Ajatuksena olisi vielä kuitenkin hommata jostain (en vielä tiedä mistä) näihin kämmenselkä puolelle tuo Red Wingsien logo, jahka sopiva osuu kohdalle. Ensin toki täytyy saada nämä valmiiksi muuten. Lanka nimittäin loppui juuri parahiksi kesken hieman ennen toisen lapasen valmistumista. Möh. Täytyy piipahtaa tuossa naapurissa äidin lankavarastoja penkomassa, jos sieltä sattuisi tuota väriä löytymään. 

Tänään en sitä kuitenkaan jaksanut tehdä, joten aloitin väliaikaisesti kutomaan uutta työtä.. Sukkia yllättäen, mutta kauniita sellaisia. Ihana malli valikoitui Novitan Sukkalehdestä! Eiköhän sekin tässä piahkoin valmistu.

.  .  .

Kiiiitos Helsingin Lankamaailman...

Käytiin pikkusiskon ja pikkuneidin kanssa piipahtamassa Helsingissä tervehtimässä meidän ihanaa entistä au pairia! Samaan reissuun olin päättänyt, että kun kerran sinne päin mennään, niin tahdon poiketa pitkään himoitsemassani Lankamaailmassa. Noh, arvasihan sen jo etukäteen miten siinä tulee käymään. Lankoja tuli hamstrattua taas koppa kaupalla, sen osasi jo myyjäkin ennustaa liikkeeseen astuessamme, varsinkin kun mainitsin tulevani ensi kertaa. Aivan uskomattoman ihania lankoja siellä kyllä oli, mutta joitain päätöksiä yritin kuitenkin tehdä. Jotain sellaisia värejä, mitä minulla on vähän tai ei ollenkaan oli listalla. Mutta kuinka ollakkaan siellä oli juuri nyt kaikki sukkalangat erikoistarjouksessa ja Vilmaa ja Villeä tuli myös kauhottua reippaalla otteella. Ihania lankoja taas, mutta nyt olen lankapannassa. Ei enää lankoja minulle, ei jos ei todella hyvää tarjousta kävele vastaan ;) 

Nora puuvillalangat sainkin sitten kaupan päälle kun lankojen loppusumma oli niin kiitettävä. 90€:n budjetti ylittyi vain 60€:lla!

Napit paikoilleen

Kouluun menon ohella pyörähdin Lahden NeppiNapissa ostamassa nämä napit näihin pipoihin. Olisin niin kovasti halunnut molempiin nuo sydämet, mutta myyjä oli ehdottomasti sitä mieltä, että tuo kukka on tuolle täydellinen valinta. No onhan se kiva, mutta kun nuo sydämet... 

Kahdelle napille tuli hintaa vain 1,25€ eikä minulla tietenkään ollut käteistä, joten jouduin valkkaamaan pikaisesti pari lankakerää mukaan ostoksiin, jotta 5€ korttiminimi tulisi täyteen. Näin jälkeenpäin ajateltuna sangen huono valinta, nimittäin nuo kaksi 25g Baby Wool kerää maksoi 3,50€/kpl.. Eihän tuossa ole vielä lankaa alkuunkaan ja hintaa on jo moisilla riittämiin. Noh, tätä se on kun kiireessä yrittää tehdä päätöksiä. Voisihan niistäkin vielä huvikseen tämmöisen pipon neuloa. Ja käydä ostamassa taas yksi nappi siihenkin. Tällä kertaa käteistä taskussa ;)

Pohtiskelen tässä myös, että riittäisikö uskallus yrittämään aloittaa tuota pipon kanssa samalla tyylillä kudottua jakkua babylle. Sitä taidan kuitenkin pohdiskella vielä yön yli ennenkuin alan huiskimaan sen kanssa. Olisi pari muutakin juttua kesken ja mitkä pitäisi taas saada aluille...

Pipot kera kukkien

Sain tuossa jokin aika sitten kasan "vanhoja" eli jotain viime vuoden ja 2011 Suuri Käsityö-lehtiä ja niitä selaillessani löysin aika hauskannäköisen pipomallin. Noh, enhän minä siitä sitten mielenrauhaa saanut ennenkuin ilta myöhään päädyin kaivelemaan lankavarastojani ja löysin kivan langan sen neulomiseen. No, niinkuin lehtien ja muidenkin malleissa minulle yleensä käy, ensimmäisestä tuli liian iso, vaikka koon piti senttien puolesta olla meidän neidille juuri sopiva. Pipo oli kuitenkin niin helppo kutoa, että tein heti perään toisen, nyt kuitenkin eri langasta kuin ensimmäisellä kerralla. Ensimmäiseen pipoon käytin Novitan Woolia, tuo hieman sinertävämpi malli, mutta se olisi varmaankin vaatinut jonkinlaisen vuorituksen, jotta ei olisi neidin päätä kutittanut, joten toisella kertaa päädyin Novitan Millaan, akryylilankaan tosin, mutta niiiin ihanan pehmeään sellaiseen, että tämä käy päähän ihan sellaisenaan! 

En millään malttanut olla ottamatta pipoa jo käyttöön (sillä tähän asti käytössä ollut nalle myssy alkaa olla liian pieni) vaikka ohjeessa tuohon kukan keskelle kuuluisikin ommella sävyyn sopiva nappi. Ja koska meillä ei ole nappeja, joudun sellaisen lähtemään vielä ostamaan, jahka kaupunkiin päin tulee asiaa. Siihen asti käytämme tätä näin :) Ja hyvin tuntuu päähän istuvan, taisi pikkuinenkin tykätä! :)

Hieman pöllömpi

No tässä ne nyt on sitten, minunkin versioni näistä pöllön turjakkeista. Oikein kivat ovat kyllä, mutta jälkeenpäin katseltuna, nuo värit olisivat voineen olla toisetkin. Jotenkin siinä kerissä ne näyttivät niin täydellisiltä yhdessä, mutta tähän kuvioon päästyään en ole siitä enää niin varma.. Muutenkin näistä tuli ikäänkuin harjoituskappaleet, sillä näissä oli elämäni ensimmäinen kiilapeukalo. Ja ja, koska pöllöjen ohje on englanniksi, en ollut ihan varma ymmärsinkö tuon ohjeen siltä osin aivan oikein. Niinpä googlailin muiden tekemiä peukaloita. No ohjeita löytyi kyllä ja yritin kovasti niiden mukaan tehdä, mutta kamalathan noista silti tuli! Miksei tuo peukalon ja kämmenen välinen reuna ole siistimpi?? Mitä tein väärin? Miten te teette kiilapeukalon? Olisiko jollain antaa selkeät neuvot jotta onnistuisin seuraavalla kerralla paremmin? Oh, olisin siitä kovin kiitollinen! 

Aika kauniisti tuossa peukalon kohdassa näkyy myös miten paljon "löyhemmin" kudon kirjoneuletta kuin yksiväristä.. Mutta eipäs olla liian tarkkoja, ei niiden tehdastuotannolta kuulukaan näyttää ;)

Omiin kätösiini malli oli hieman liian pitkä, mutta näistä tuli oikein mainiot päällyslapaset jo aiemmin kutomilleni pienemmille lapasille, joten eipäs nyt sitten pääse enää sormia paleltamaan, kun on tuplatumput lämmittämässä :)

Ohje: Horatio and Oren
Lanka: Novita wool, yhteensä 58g
Puikot: numero 3

Yösukat

Nämä sukat tuli kudottua täysin sponttaanisti, pelkän kuvan nähtyäni. Sain viikonloppuna ihanan Tine Solheimin kirjan Leikkiä langoilla, jota selaillessani törmäsin näihin hurmaavaakin hurmaavempiin "yösukkiin". Ja nehän oli saatava samoin tein puikoille ja uunista ulos! Sieltä ne kahdessa päivässä valmistuivatkin, olisivat valmistunut nopsempaakin jos olisi ollut aikaa, malli oli nimittäin melko simppeli ja sukat olivat nopea kutoa. Näin jälkeenpäin tekisin vain yhden korjauksen, mikä omissa sukissani ei selvästikään istu yhtä hyvin kuin kirjan kuvassa, nimittäin nuo varressa olevat hapsut. Omani ovat jostain syystä huomattavasti pidemmät, vaikka langankin piti olla saman paksuista, vaikkei kirjassa mainittua ollutkaan. Jotenka, nämä minun hapsuni roikkuvat sillä lailla hauskan hassusti alaspäin kun ovat jalassa, tuon kirjan jalassa olevat hapsut näyttävät paljon jykevämmiltä... Noo, mutta yösukkina tosiaan menevät vallan mainiosti :) Ja mikä oli myös hurmaavaa, on tuo silkkinauha joka sukkiin tuli! Aivan ihana! Lankana näissä toimi pehmoinen Maija.

Kyllä minun varmaan täytyy toisetkin tämmöiset kutoa, hieman ohjeen rimpsua muokaten. Vaikka nuo valkoiset seuraavaksi.. Sukat olisivat kyllä ehdottomasti ansainneet tulla kuvatuiksi päivänvalossa, mutta hätähousu kun olen, niin en malttanut odottaa huomiseen..

Ja mä en sitten kanssa ymmärrä, että miksi tuo toinen kuva pomppii tuolla sivussa, vaikka tässä muokkaus tilassa se on nätisti keskellä.. Ohhoh.. Noh, sen kuitekin pitäisi olla tuossa keskellä kuten muidenkin :)

Lankahullaannus!

Voihan voihan voihan... mahotonta.. Eksyttiin tarkoituksella äidin kanssa Prisman lankahyllyille (ja siis olin kyllä varsin tietoinen siitä, että sinne on tullut uusia lankoja, uusi värejä jne.) ja meihin iski perinteinen lankahullaanus, lankahuuma, miksi sitä nyt sanoisi. Sitä kun molemmat kauhoo kärryn ja sielun täydeltä mieleisiä lankoja kaksin käsin kärryyn. "oi mitä ihanuuksia, mun on kyllä otettava tätä väriä vielä lisää", "tästä mä kyllä kudon sellaista ja sellaista", "koskaan ei voi tietää milloin näidenkin värien tuotanto taas loppuu" jne jne. Tämmöisiä kommenteja me siinä kauhoessamme latelimme, kunnes kärryn pohja ja reunat oli kokonaan lankojen peitossa. Hmph, ja oikein tyytyväisinä lähdimme jatkamaan ruokaostoksia (jotka muuten tällä kertaa jäivät kärrytilan vähäisyyden vuoksi huomattavasti normaalia pienemmiksi) ja oikein ylpeinä saaliistamme. Eipähän ollut tällä kertaa kylän mummot ehtineet lankahyllyille ennen meitä! Tai sitten Prisman fiksut työntekijät ovat tajunneet vihdoin tilata lankoja suuremmissa erissä, ettei pääse heti loppumaan. Niin tai näin, me olimme tyytyväisiä!

Tässä siis kuvia omasta saaliistani ja äidillä on sitten itsellään toinen mokoma, hieman eri väreissä.. Kyllä näillä taas pärjää, tai niin ainakin luulisi. Mutta kyllä ne uudet langat siellä kaupanhyllyllä saa aina unohtamaan, että niitä siellä kotona on läjäpäin. Tosin, ei tietenkään juuri näissä väreissä ja sehän se siinä juuri onkin. Uudet värit kiehtoo aina, tänä keväänä ne ovat taas vaihteeksi ihanan raikkaita ja iloisia! Näitä joutuu vielä jossain vaiheessa kauhomaan lisää varastoihin, ennen kuin taas häviävät kaupanhyllyiltä :)

Voihan outouksia, onko niitä?

Kiitos ihanan aktiiviselle silmukan saalistajalle tästä hauskasta haasteesta! :)

Tehtävänä on kertoa viisi omituisinta tapaa itsestäsi ja jakaa palkinto 15 muulle inspiroivalle blogille.

1. Noh, kaitpa tätä voisi omituiseksi tavaksikin kutsua. Siis minä rakastan kun pyykit TUOKSUU, ja siis tuoksuu nimenomaan hyvälle, yleensä jollekin huuhteluaineelle. Mitä enempi tuoksua sen parempi. Ja tästä syystä voisi kai sanoa, että "keräilen" tai ainakin hamstraan huuhteluaineita. Kävin tekemässä huvikseni inventaarion tämän hetkiseen tilanteeseen ja 10 purkkia huuhteluaineita sieltä löytyi. Mikä nyt oli poikkeuksellista, on että kaikkia laatuja oli vain yhdet. Yleensä parhaimpia löytyy tuplat. Aina kun kaupan hyllylle tulee joku uusi huuhteluaineputeli, se pääsee oitis meille kokeiluun :)

2. Toinen hassu juttu on varmaan se, että kun olen suihkussa ja siis nimenomaan on minun vuoroni olla siellä suihkussa ja joku toinen hätähousu varttuu sinne pääsyä niin minun on pakko päästä lähtemään siitä suihkusta ilman, että tämä varttuja osuu minuun millään tavalla. Siskoni on monesti joutunut tämän tavan takia palelemaan suihkun vieressä, sillä monesti olen joutunut palaamaan pesemään itseni tämän osuttua minuun. Kumma tapa kyllä kerrassaan, mutta onneksi nyt kun meillä on uusi talo ja KAKSI suihkua, niin tämä ei ole enää niin yleistä ...

3. Ja mitä istumiseen tulee. Aina kun olen kotona tai jopa ns. läheisillä "tutuilla" kylässä, istuin minä sitten ruokapöydässä tai sohvalla niin minun on aina laitettava oikea jalkani tänne pyllyn alle ikäänkuin "risti-istuntaan". Nytkin jalkani on niin ja se on aina niin, joka puolella missä ikinä istunkin.. Kait se on jopa niin tottunut tähän asentoon, ettei mokoma vaivaudu enää edes puutumaan.. :)

4. Ja kyllä juu, minulla on pakko mielle imuroimiseen. Siis imuroimiseen ainakin kerran päivässä, parhaimpina päivinä useamminkin. Jopa nyt kun mieheni on ollut pari viikkoa työmatkalla olen silti sortunut tähän tapaan joka ikinen päivä. Heti, kun näen yhdenkin hiuksen (niitä näkyy muuten aika usein) meidän valkoisella parkettilattialla, niin minun on kiskaistava imuri kaapista esiin ja suhaistava yleensä koko talo läpi samalla kertaa. Niin ja siis harvoin pystyn imuroimaan esimerkiksi vain jotain tiettyä huonetta, vaan sitten kun aloitan sen homman, niin imuroin aina koko talon. En vain voi sietää sitä, että lattioilla on roskaa. Muuten minua ei haittaa niinkään jos tavarat on vähän sekaisin ja väärillä paikoilla, mutta jos lattioilla tai muuten on likaista, niin se ärsyttää. Vierailla en kuitenkaan ole ollenkaan moksiskaan, vaikka siellä olisi 10 sentin kerros hiekkaa lattioilla. Kukin elää kuten haluaa, mutta omassa kodissani se häiritsee..

5. Viimeiseksi (huh) sanottakoon se, että kun ja jos syön mandariinia tai appelsiinia, minun on aina kuorittava se viimeistäkin valkoista haituvaa myöten puhtaaksi. Siis myös niiden kuorien irroittamisen jälkeen ne valkoiset jutut mitä siihen pintaan jää on putsattava. Siksi syön niitä vain silloin kun on aikaa, en esimerkiksi töissä tauolla, koska yleensä en ehdi. Koulussa ala-asteella olin monesti viimeinen luokassa syömässä jos näitä herkkuja sattui olemaan tarjolla, sillä kaikki aikani meni niiden "putsaamiseen" eikä syömiseen... heh :)

Oih ja voih, nyt täytyy kyllä sanoa, että joudun valitettavasti skippaamaan tämän haasteen antamisen eteenpäin. Ihanaa on näitä kyllä saada ja vastaillakin näihin, mutta tällä kertaa näin. Kiitos kuitenkin kovasti omalta osaltani että pääsin mukaan! :)

suklaakahvia ja dallaspullia

 Meillä täyttyi koti tänään jo aamusta tuoreen dallaspullan herkullisen kotoisasta tuoksusta. Tutut ja turvalliset Kinuskikissan dallaspullat eivät petä koskaan, vaikka teinkin pullataikinan omasta salaisesta ohjeestani. Ja tein taasen kerran tupla-annoksen niin sai niitä taas oivan kasan laitettua pakkaseenkin yllätysvieraiden varalle. 

Itse olen kyllä sitä mieltä, että ystäviä tulisi muistaa muulloinkin kuin ystävänpäivänä, enkä sen vuoksi ole koskaan lähetellyt mitään kortteja kaikille ystävilleni. Mieluummin yllätän heidät jollain pienellä kivalla silloin tällöin heidän odottamattaan. Harmi, ettei tuoreita lämpimäisiä ole yhtä helppo lähettää postissa kuin villasukkia. Muuten saisitte kaikki ihanat niitä joka päivä luukustanne! 

Ihanaa ystävänpäivää kuitenkin kaikille ystävyksille ja omille ystävilleni! ♥