Laskiais(pulla)kakku

Meillä otettiin tänään varaslähtö laskiaiseen ja leivottiin oikein laskiaispullakakku! Idea tähän juontaa juurensa vuoden takaisesta Leivotaan-lehdestä, josta nappasin tosin vain idean ja toteutin muuten oman pään mukaan. Minulla näet sattuu olemaan mitä herkullisin ja helpoin ohje kuohkeiden pullien taikinaan ja ajattelinpa näin laskiaisen lähestyessä jakaa sen teillekin. Suurin helppous tässäkin piilee siinä, ettei taikinaa tarvitse vaivata laisinkaan, oikeastaan minä en koskaan upota edes sormiani pullataikinaan kun sitä leivon ja silti saan pullista älyttömän pehmeitä ja kuohkeita (inhoan jauhoilla kovetettuja känttyjä yli kaiken!).

Helpoin pullataikina kautta aikojen:

2,5dl kädenlämpöistä maitoa

25g hiivaa

1tl suolaa

1tl kardemummaa

0,75dl sokeria

1 kananmuna

6-(7)dl vehnäjauhoja

75g pehmeäksi lämmitettyä tai huoneenlämpöistä voita (eikä mitään margariinia!)

Lisää maidon joukkoon hiiva, suola, kardemumma, sokeri ja kananmuna vispilällä sekoittaen. Lisää nyt puolet, n.3dl jauhoista sekaan edelleen vispilällä sekoittaen. Lisää vielä loput jauhot ja vaihda vispilä esim puukauhaan tms ja jatka nyt sekoittamista näin. Lisää vielä voi ja sekoita kauhalla kunnes taikina on tasainen klöntti. Älä suotta lisää jauhoja tässä vaiheessa, taikinan kuuluu olla hieman lähmäinen ja juuri sellainen, että jos sinne kädet laittaa niin taikina jäisi sormiin kiinni. Kohota liinan alla n.1 tunti.

Kohotuksen jälkeen kaada taikina jauhotetulle alustalle kaapijan kanssa (kulhoon jää taikinaa kaadettaessa reunoille ja niin kuuluukin) ja ripottele myös taikinan päälle hieman jauhoja (ei kuitenkaan liikaa!) ja kauli se esimerkiksi puusteiksi tai pyörittele pulliksi, mitä ikinä keksitkin. Kunhan tässäkin vaiheessa muistaa olla maltillinen jauhojen kanssa, olen huomannut että niitä helposti lisää vielä tässäkin vaiheessa liikaa ja taikinasta tulee sitten liian "kova" kun sen kuuluisi olla oikein pehmeä ja kimmoisa, juuri ja juuri käsin työstettävä.

Kohota pyörittelyn jälkeen pullia vielä n.30min liinan alla (erityisesti korvapuusteja tehdessä olen huomannut, että tällä toisella kohotuskerralla ei ole vaikutusta lopputulokseen, pullat kohoaa uunissa reippaasti vaikka liinan alla ne ei kohoaisi millään)

Lopuksi paista voideltuja (raesokerilla koristeltuja) pullia 220 asteisen uunin keskitasolla n.12min.

Jos minä joka ennen inhosin pullien tekemistä onnistun tällä loihtimaan helposti herkullisia puusteja ja pullia niin varmasti onnistut sinäkin!

Tämä minun laskiaispullakakkuni on tehty yllä olevalla ohjeella yhdeksi isoksi pullaksi joka paiston ja jäähdytyksen jälkeen leikattiin kahtia, nypittiin ylimääräinen höttö keskeltä pois, voideltiin pohja purkillisella Nutellaa ja väliin vatkattiin 5dl kermavaahtoa (jonka maustoin 1tl vaniliasokeria) ja ei muuta kun kansi päälle ja herkuttelemaan! Näin jälkikäteen vasta oivalsin, että puolet pullasta olisi voinut täyttää mansikkahillolla ja vain toisen puolen Nutellalla, mutta ensi kerralla sitten.. :)

Kertokaahan onnistuitteko tällä ohjeella jos satutte kokeilemaan, erityisesti te jotka olette pullien leipomisesta taikinan vaivaamisen vuoksi luopuneet! ;)

Harmaat lasinaluset

Lankalaihista silmällä pitäen olen päättänyt, että pyrin neulomaan tai virkkaamaan aina saman väriset langat "kerralla" pois tai ainakin niin, ettei aina joka kerästä jäisi puolikasta käyttämättä (niinkuin ennen on tupannut käymään kun olen ollut jo siirtymässä muihin väreihin). Näinpä ollen otin kohteeksi puuvillalankoja ja aloitin harmaista Novitan Miami keristä joita ei ollutkaan kuin n.2,5 kerää. Niistä koukuttelin lasinalusia niin pitkään kuin lankaa riitti ja menipäs muuten tarkalle tuon viimoisen alusen kanssa (kuva yllä lasinalusesta josta näkyy vielä langanpätkä), vain n.6cm jäi päättelyvaraa siitä. Toki olin punninnut jämän ennen kuin aloin tekemään viimeistä alusta, mutta koska yhteen aluseen menee minulla n.6g oli lankaakin vielä vaa-an mukaan juuri sen verran jäljellä. Päätin ottaa riskin ja onneksi otin, sehän riitti juuri! :) 

Näitäkin alusia on kyllä niin mukava neuloa kun valmistuuvat niin hirmuisen nopeasti. Illan aikana ehtii jo mukavasti aina kasan tehdä ihan huomaamatta. Minulla näitä valmistui nyt eilisen ja toissa illan aikana yhteensä 19kpl. Harmillisesti juuri pariton luku, mutta eipä anneta sen haitata :)

Kohta päästäänkin kannustamaan suomen leijonia pronssimitalille. Onneksi meillä on Teemu, minulla on vahva luotto tähän konkariin!

Lauantaiterkuin,

Bloggauspaikkani/käsityökoloni

Täällä blogimaailmassa on kiertänyt jo jonkin aikaa ja useassa paikassa haaste, missä bloggaajan on saanut esitellä oman bloggauspaikkansa. Noh, minäpä olen iloisesti tätä haastetta "vältellyt", kunnes Oo Suhisee-blogista päätti haastaa minut niin suoraan tekstissään, etten voinut tätä enää sivuuttaa, kiitos tästä! :)Ja siis syy tämän esittelyn välttelyyn julkisesti on ollut puhtaasti se, että minun bloggauspaikkani sijaitsee meidän vielä toistaiseksi (ja toistaiseksi tarkoitan toukokuun loppuun asti, kunnes perheemme olisi määrä kasvaa taas yhdellä pikku prinsessalla lisää, hups, noin, tulipas se täälläkin paljastettua! ♥) "ylimääräisessä" "työhuoneessa" jonka viime aikaiseksi nimitykseksi sopisi paljon paremmin mm. joku seuraavista; vara makuuhuone patjoilla varustettuna, roinien piilotushuone, remppahuone ja mitä näitä nyt on, ymmärrätte varmaan kuitenkin pointin. 

Yritinpä nyt kuitenkin ryhdistäytyä kun tuo makuuhuoneen pieni tapetinvaihtoremonttikin on saatu valmiiksi ja tavarat siellä takaisin paikoilleen. Edelleen kaikesta huolimatta tämä huone on yksi sekalaisten tavaroiden säilytyspaikka ja odottaa sitä suuren suurta inspistä alkaa näitä yksitellen käymään läpi ja hävittämään kaikki krääsä ja roina mitä meille ei mukamas pitänyt koskaan kertyä (näin muistan ainakin tähän uuteen kotiin muutettaessa ajatelleeni ja siis toki ajattelen niin edelleen, olen vain joutunut toteamaan, että niin kauan kun tilaa on niin myös sitä tavaraa kertyy ja se on fakta, piste.)

Kuva on äärimmäisen huono koska vastavaloon kuvaaminen tuotti pieniä haasteita ja koska en tosiaan ole mikään valokuvaaja en antanut sen tälläKÄÄN kertaa häiritä. Bloggausvälineenä toimii ihanaakin ihanemman mieheni käsin kasaama tietokone joka toimii kuin junan vessa, tästä ei luovuta vaikka pöytäkone läppäriä enemmän tilaa viekin. Sitä paitsi, ei minusta enää varmaan edes olisi läppäriä käyttämään kun tähän on taas tottunut. 

Hiirimattona toimii mieheltäni joululahjaksi saama matto johon hän oli onnistunut jollain ulkomaalaisella sivustolla tilaamaan meidän kauniit nassutkin samaan syssyyn. Meidän kolmenkopla on siis aina bloggauksissa mukana, ainakin näin hiirimaton muodossa ;)

 Rohkeninpa näyttämään teille tämänkin kauhunurkan joka sijaitsee aivan työpöydän vieressä. Nimittäin tänne "säilöön" ja uutta paikkaansa odottamaan ajautuneet lankani, jotka päätyivät tänne vanhan sänkymme alalaatikoista tämän myymisen jälkeen. Pilkottaapa tuolta pöydän alta myös lehtikori minne on kertynyt ajan saatossa kaiken maailman käsityölehtiä, tosin tupsahtaapa sinne kerran kuussa tuo Suuri Käsityölehti jonka olemma äidin kanssa yhteisesti tilanneet, kuitenkin niin että minulle se aina jää eikä äitini ole vielä ensimmäistäkään numeroa tainnut niistä nähdä... Ups!

Yllä näkyvien lankanyssyköiden lisäksi minulla on kolme (joista yksi majoittui remontin myötä Eevin huoneeseen toisen samanlaisen lipaston seuraksi) Malm lipastoa täynnä lankoja, joista kaksi on täällä meidän makuuhuoneessa ja ne näkyvät tässä kuvassa. Joitain satunnaisia keriä saattaa löytyä muualtakin, mutta pääasiassa kaikkien lankojeni pitäisi keskittyä näihin pisteisiin. Nyt tämän rempan ja roinan esille tulemisen myötä olen myös vakavasti päättänyt aloittaa lankalaihiksen, mistä ainakin käsityöblogeissa on ollut paljon puhetta vuoden alussa. Eniten itseäni ärsyttää langat, jotka ovat roikkuneet varastoissa jo suurin piirtein lapsuudesta asti eivätkä ole vieläkään päässeet puikoille. Pääasissa kun kudon kuitenkin sukkia ja virkkaan niin kaikki muut epämääräiset paksut tupsu langat ja efektilangat tuppaa jäämään kaappeihin pyörimään ja lojumaan. Olen jopa harkinnut niiden eteenpäin lahjoittamista jollekin, joka niistä oikeasti viitsii jotain tehdä ja tämä ajatus muhii mielessä yhä, jahka saan inspiksen lankojen läpi käymiseen...

Ja tietysti koska kyse on käsityöblogista, vilautan teille nyt myös mieluisimman neulomispaikkani joka on siis olohuoneessa takan edessä kököttävä Ektorppi. Tuohon kuvaan kuuluisi oikeasti myös sille kuuluva rahi, joka on nyt päässyt muualle olohuoneeseen väliaikaissijoitukseen, sillä myös olohuoneessa meillä on pientä muutosten aikaa meneillään huonekalujen suhteen. Tuo nimenomainen rahi on olennaisen tärkeä osa tuota kokonaisuutta, sillä rakastan neuloa ja katsella samalla telkkua jalat rahin päällä ja kasata sen päälle kaikki tarvitsemani lankanyssykät ja eväät joita neulontamatkalla saattaa tarvita, kuten teekuppi, naposteltavaa jne.. ;) 

Ja vaikka jo äsken kehuin että tämä on pääasiassa käsityöblogi, aionpa silti vilauttaa teille myös pari kuvaa uudesta makuuhuoneestamme, jonne sain siis eilen kotiutettua kauan odotetun uuden sängyn ja koska olen nyt aivan rakastunut siihen ♥ kummasti tuo 20cm lisää leveyttä sängylle (tämä uusi on siis 180cmx200cm kun edellinen oli sen normaalin 160cm leveä) tuo lisää nukkumatilaa, varsinkin nyt kun mieheni on tosiaan työreissussa ja saan (joudun) nukkumaan tuossa ypöyksin. 

Eipäs siinä, tulipahan kirjoitettua taas tekstiä niin että sormissa kramppaa vaikka kymmensormijärjestelmä onkin käytössä. Puhtaasti harjoituksen puutetta, mutta eipä näitä käsiä olekaan tehty näppäimistön näpyttelyyn vaan käsitöiden piipertämiseen ;)

Iloista torstaita ihanat! ♥

Pinkit piirakkasukat

Novitan sukkalehdestä pääsi seuraavaksi puikoille piirakkasukat pinkillä seiskaveikalla neulottuna. Nämä ovat vuoden ensimmäiset "varastoon" päässeet sukat, sillä unohdinkin teille kertoa, että viime vuoden lopulla ihanainen anoppini halusi ottaa varastoissa lojuneet sukkani hänen liikkeelleen myyntiin ja kuinka ollakaan oli kaikki myyty jouluun mennessä! Olisiko pari paria jäänyt joulun jälkeenkin myytäväksi, mutta jotka olivat myös pian löytäneet uudet omistajat sitä kautta. Oli kuulkaas aikas ihanaa kun sai myydyksi kaikki laatikoissa pyörineet valmiit käsityöt (siellä oli nimittäin paljon muutakin kuin sukkia) ja nyt on päässyt varastoja täyttämään ikäänkuin alusta ja sekös jos mikä on ihanaa! :) Että kiitos vaan vielä P:lle jos satut tämän lukaisemaan!

Täällä odotellaan intopiukeina Eevin kanssa tällä viikolla saapuvia uusia huonekaluja (kuten uutta sänkyä, nimimerkillä kohta jo 2 viikkoa nukuttu sohvalla) ja loppuviikosta onkin luvassa jotain hurjaa hupia, saadaan nimittäin perjantaina entinen rakas Peppi-koirani (ihana täplikäs dalmatialainen) viikoksi hoitoon! ♥

Näissä odottavissa merkeissä toivottelenkin teille ihanaa tiistaita! ♥

Ystävyydestä

En ole juurikaan perustanut ystävänpäivälle sitten ala-asteaikojen (jolloin sen todellinen merkitys taisi olla vielä vähän hakusessa) enkä osaa sanoa perustanko oikein vieläkään. Toisaalta on ihanaa muistaa ystävää edes tällaisena päivänä, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että ystäviä pitäisi, niin aivan, pitäisi muistaa myös muulloinkin. Todellisuudessa niitä ihania pieniä arjen yllätyksiä ja muistamisia tulee annettua aivan liian harvoin vaikka monesti joku kirjeen kirjoittaminen kaukana asuvalle ystävälle kävisikin mielessä. Yleensä silti tyydytään sähköpostiviesteihin, jotka taas eivät korvaa käsin kirjoitettuja kirjeitä missään määrin vaikka ihania ovatkin.

Minulla on ihania ystäviä. Osa lähellä, osa kauempana, mutta kaikki silti yhtälailla ihania ystäviä. Jokaisen kanssa on ne omat jutut ja tottumukset mitä yhdessä tehdään ja jutellaan. Yhtäkään en antaisi pois! ♥

Niille kauempana asuville tuli tänä vuonna kaikessa yksinkertaisuudessaan laitettua kauniiseen kääröön perinteistä Fazerin sinistä suklaata kera pienen lorun. Toki olin unohtanut kaikessa tohelluksessa mainita keneltä paketti on, mutta ilmeisen hyvin oli toinen levyn saajista ainakin veikannut lähteen, sillä eilen illalla sain puhelimeeni viestin, missä kysyvästi epäiltiin paketin alkuperän lähteneen minulta. Joku on sentään koulunpenkillä painanut käsialani mieleen, sillä se oli ollut kuulemma ratkaiseva johtolanka mysteerin selviämisen kannalta :)

Koska en halunnut rakkaiden ystävieni yksityisyyttä kunnioittaen lisätä tänne blogiin kuvia meistä (voi että niitä olisi kuitenkin ollut vaikka millä mitalla, ihan sieltä kouluajoista lähtien...) päätin kehysten läpi napsaista muutaman kuvan minusta ja jo kohta kaksi vuotta sitten vihreämmille laitumille laukanneesta ystävästäni, parhaasta sellaisesta koskaan ♥ 11 vuotta ehdimme yhdessä viettää ja vaikka olin sinut saadessani vasta 13-vuotias ja sinä jo "vanha" ja viisas, kasvoimme molemmat yhteisen taipaleemme aikana paljon. Niin jaoimme ilot kuin surut, puolin ja toisin ja mikä tärkeintä, ymmärsimme toisiamme. Annoimme molemmat toisillemme paremman elämän ja olimme toistemme pelastus. Siellä pilven reunalla sinun on hyvä elämääni edelleen seurata ja höristä kun lämmöllä sinua usein ajattelen. Kaivaten, mutta tietäen ettei meidän ystävyyttä voita edelleenkään mikään ♥

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että siinä missä ihminen voi olla toiselle ihmiselle ystävistä parhain, voi myös eläin olla ihmisen paras ystävä. Sitä ei kenenkään tulisi kokematta kyseenalaistaa. Minulla ei ole koskaan ollut eikä varmasti tule koskaan olemaankaan vastaavanlaista ystävää kuin hevoseni minulle oli ♥

Viimeisenä herkkuna kuvistakin näkyy paikallisen leipomon herkut jotka ostin tänään ihanaa kahvitteluhetkeä varten pian saapuvalle ystävälleni sekä minulle. Ja ei, en jaksanut eilen enkä myöskään tänään ruveta leipomaan, mutta nämä munkit ajavat varmasti asiansa vaikkei itse tehtyjä olekaan :)

Rakkauden täyteistä ystävänpäivää kaikille! ♥

Mustat lasinaluset

Täällä on taas virkkuukoukku laulanut koko eilisen illan television äärellä ja samalla kun Jutta tsemppasi treenattavaansa ja Poliisit-ohjelman miekkoset tekivät työtään syntyi nämä lasinaluset. Tuo perinteisempi malli ei taida enää esittelyjä kaivata, mutta tuo kukka on minullekin uusi tuttavuus ja sen ohjeen katsoin yllätys yllätys Prinsessajuttu-blogista. Ensimmäisen kukan virkattuani ohje oli jo kiemurrellut muistiini ja siinähän niitä sitten syntyikin kymmenen kipaletta kuin huomaamatta. Mukavan simppeli ohje tuokin, oikeastaan minun mielestä jopa tuota "perinteisempää" mallia helpompi ja joutuisampi virkkailla. 

Huomisen ystävänpäivän kunniaksi täytyy varmaan selailla herkkureseptejä ja pohtia valmiiksi/valmistella huomisen leivonnaiset ja herkut jos vaikka saisi jonkun ihanan ystävän kyläänkin! ♥

Ihanaista torstaita teille toivottelee,

e.Pitsisukat

Nämä sukat on tehty tilauksesta jo edellisessä postauksessa esiteltyjen sukkien tilaajan tyttärelle. Toiveena oli pitsisukat, muutoin sain vapaat kädet mallin suhteen. Koska Novitan sukkalehti sattui tuolloin kohdalle, päätin neuloa sieltä nämä pitsisukat Nalle-langasta. Kyseenalaistamatta ohjeen silmukkamääriä lähdin vain suunapäänä neulomaan ja kuinkas ollakaan sukista tuli aivan hervottoman suuret, leveällä tavalla suuret. En raaskinut purkaa (koska huomasin tapahtuneen vasta ensimmäisen sukan valmistuttua) joten posotin toisen sukan samalla kaavalla. Takaraivossa kolkutti muistikuva siitä, että juuri tämä kyseinen neitonen on ennenkin minulta sukkia tilannut ja toivonut niiden olevan mieluummin löysähköjä kuin tyköistuvia. Omaan jalkaani näistä tuli 1/3 liian suuret, mutta toivottavasti saaja on edelleen sitä mieltä että löysät sukat on tiukkoja paremmat...

Malli oli kivaa neulottavaa ja teinpä pitkästä aikaa ihan ohjeen mukaan tuon tiimalasikantapään vaikka se ei bravuureihini kuulukaan. Joskus on vaan pakko poistua sieltä omalta mukavuusalueelta, ettei ihan jämähdä ja kangistu omiin tuttuihin tapoihin ja tyyleihin, eiköstä vaan?

Mahtavia lumipallokelejä teille muruset! 

ps. mepäs tyttösen kanssa tehtiinkin tänään lumiukko taloa vartioimaan kun isäntä lähtee huomenna 6viikoksi Chileen työmatkalle. Huh, ja oli muuten raskasta lunta!

Kauraomppupaistos

Minulle iski viime viikolla ruuan jälkeen äkillinen "tarve" saada jotain hyvää ja nopeaa jälkkäriä. Hetken tuumin, että mitä se voisi olla ja katseeni pysähtyi vihreiden omppujen kohdalle jotka odottivat syöjäänsä kulhossa. Muistin helpon ja nopean ohjeen omppupaistokselle mihin lähes takuuvarmasti löytyy ainekset aina kaapista ja näinpä sai äiti ja pienokainen herkullisen jälkkärin alle 30 minuutissa ja oi nam kun oli hyvää! 

Jaanpa tämän herkkuohjeen nyt teillekin:

Kauraomppupaistos

4-5kpl kirpsakoita omenia

2tl kanelia

100g voita

1/2dl sokeria

3dl kaurahiutaleita

Kuori ja paloittele tai viipaloi omput ja kaada tai asettele ne voideltuun vuokaan. Ripottele päälle kaneli. Sulata voi kattilassa, sekoita joukkoon sokeri ja kaurahiutaleet. Levitä seos omenien päälle ja paista uunissa 200 asteessa n.20min 

Tarjoile jäätelön tai vaniliakastikkeen kera.

Enjoy!♥

Pinkit villasukat kääntövarrella

Ihana entinen työkamraatti toivoi minulta tässä eräänä päivänä itselleen villasukkia ja minäpä otin puikoille ne samoin tein. Liki samoin tein ne myös valmistui ja pääsevätkin pian tilaajalleen käyttöön. Lankana käytin kuten viimeksikin tällä mallilla neulomissani sukissa Dropsin Merino Extra Finea ja toteanpa taas, että ihana lanka! En tiedä miten kestävä lanka tuo on villasukissa, mutta täytyypä A:lta udella miten edelliset neulomani jakselee ja ovatko vielä ehjät niin saa vähän palautetta kestävyydestä :)

Se olisi viikon parhain päivä taas täällä ja Olympialaisten avajaisetkin aivan ovella. Taidanpa tehdä itselleni tuonne nojatuoliin kotoisan kotikatsomon täksi illaksi unohtamatta kutimia tietenkin ;)

Rattoisaa perjantaita siis ystäväiset! 

Punaiset sydän tennarit

Edellisten mustien sukkien seuraksi ja "vastapainoksi" tilattiin myös punaiset sydämelliset sukat. Tässäpä ne nyt lyhyesti ja ytimekkäästi esiteltynä :)

Mukavaa keskiviikkoa! 

Mustat converset

Viikonloppuna puikoilta pomppasi pois mustat converset, jotka myös tuli minulle tilaustoiveena. Taas on yksi väri korkattu lisää näissä conversesukissa.  Eipä ole vieläkään tullut kyllästymisen tunnetta näitä kutoessa, ne valmistuu aina vähän kuin itsestään televisiota katsellessa tai omissa ajatuksissa oleskellessa. Jossain vaiheessa haastan kyllä itseni taas kirjoneuleiden pariin, mutta nyt pompsautan puikoilta ensin muutamat muut tilaussukat alta poies ja arvaattekin varmaan mitä sorttia ne tulevat olemaan... ;)

Oltiin aamulla pikkulikan kanssa ulkona ja ihan vallan hiki tuli lumitöitä tehdessä, taisin olla edelleen pukeutunut kovien pakkasten vaatimalla tavalla sillä näyttihän tuo mittari aamulla siihen sen kummemmin paneutumatta vain -1,5!

 Joskos se kevät sieltä kohta kolkuttelisi... :)