Ihana aurinko pilkistää jälleen pilviverhon takaa ja jaksaa jopa lämmittää ihon pintaa mukavasti. Luonto vielä jaksaa vihertää ja toisinaan näkymä ulkona on ihanan kesäinen. Suurin osa lehdistä on vielä vihreinä puissa ja osa kesäkukistakin jaksaa vielä kukkia yllättävän loistokkaasti viilenneistä öistä huolimatta. Ilmassa tuoksuu kuitenkin syksy ja omatkin fiilikset ovat kääntyneet syksyyn. Tuntuu haikealta viedä terassilta ulkopehmusteita varastoon ja ottaa pois jo kuolleita kesäkukkia ruukuistaan. Kesä, se on meillä aina niin kovin lyhyt. En tiedä tuntuuko minusta vain, mutta ihan kuin kesät olisivat vuosi vuodelta lyhyempiä ja jos ei lyhyempiä niin ainakin ne hurahtavat vuosi vuodelta nopeammin. Silloin kouluikäisenä kesät tuntuivat loputtomilta ja niiden aikana ehti tehdä hirmuisesti kaikkea. Ehti jopa odottaa koulujen alkamista.
Toivottavasti tämä ajan kulku hidastuisi jossain vaiheessa, koska jos se nyt jo menee näin nopeasti, miten nopeasti se vierii kymmenen vuoden päästä?
Vieri se sitten yhtä nopeasti kuin nyt tai vieläkin nopeammin on silti yritettävä muistaa nauttia siitä mitä on tässä ja nyt. Nauttia nyt vielä vihertävästä luonnosta eikä vain surkuteltava tipahtelevia puiden lehtiä. Etsiä asioiden positiivisetkin puolet. Iloita niistä pienistäkin asioista mitä meillä on kuitenkin arki pullollaan kun oikein silmänsä avaa. Ottaa se seinille lentänyt aamupuurokin rakentavana kokemuksena ja nauraa surkuhupaisasti kun kaksivuotias neitonen oli käynyt niistämässä nenänsä vessanpöntössä uineeseen paperiin (johon tämä oli siis hetkeä aiemmin kuivana niistänyt) ja jota myöhemmin löytyi myös sohvatyynyjen välistä. Ihania nämä omat pikku murupullat ♥
Tänään minulle on luvassa jännittävä ja mielenkiintoinen ilta Tampereen Lankamaailmassa. Siitä sitten myöhemmin lisää, nyt pyörittelen vielä hetken perhosia vatsassa ennen kuin starttaan auton kohti Tamperetta :)
"Now and then it`s
good to pause in
our pursuit of
happiness and
just be happy"
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi!