Pelastetut pionit

Tuossa meidän naapurissa oli viikonloppuna iso pihakirppis ja koska olen monessa asiassa valitettavasti matti myöhäinen ehdin paikan päälle vasta maanantai-iltana kun naapurini ilmoitti, että loput myymättä jääneet tavarat lähtee seuraavana päivänä kaatopaikalle. Otin siis lapset kainaloon ja lähdin tutkailemaan tarjontaa.

En pidä hamstraamisesta (paitsi lankojen..) ja pyrinkin perustelemaan hankintani aina jollain ja jos siihen joku hyvä perustelu löytyy ("tätä voi tarvita joskus" ei hyväksytä) niin voin tehdä ostopäätöksen. Iän myötä olen oppinut tekemään niin paljon enemmän niitä päätöksiä missä tuote jää ostamatta. Hyvä kikka tähän on kysyä itseltään useampaan kertaan tarvitsenko sitä todella? Yleensä viimeistään kolmannella kysymällä pystyn myöntämään, että en ehkä tarvitsekaan.

Mitään suurta ei tosiaan kirppikseltä matkaani lähtenyt, mutta huomasin heti isossa maljakossa kimpun tekokukkia. Erityisesti sieltä pisti silmään nämä tavattoman kauniit pionit ja eipä mennyt kauaakaan kun huomasin katkovani niiden varsia (näissä oli siis ainakin metrin mittaiset kepit!) meillä kotona ja mallailemassa niitä maljakoihin.. Tekokukkia tai ei, niin piristävät nyt kyllä kummasti minun silmääni kotona :) Olen kyllä muutenkin enemmän tekokukkaihmisiä, sillä ne ovat lähes ikuisia eivätkä tarvitse hoitoa. Nykyään kun ovat niin aidon näköisiäkin, että helposti oikeiksi voisi luullakin.

Ja mitäs tuosta viimeisestä kuvasta sanomaan. Tuo sukka lötköttää tuossa vieressäni sängyllä ja odottelee päättelijäänsä. Nyt täytyy kyllä kysyä, että millähän ihmeellä perustelin itselleni hyväksi ideaksi aloittaa kirjoneulesukkia seitsemällä eri värillä? Jumpe, jos tekisin käsitöitä työkseni  niin palkkaisin kyllä jonkun muun tekemään päättelyt. 

Mari