iPad Mini- & iPhone-suojukset

Virkkuukoukulla on viime päivät pyörähdellyt raitoja ja niistä raidoista valmistui parit iPhone5 suojukset ja yksi kaksinkertaisella langalla virkattu suojus iPad Minille :) Tykästyin näiden tekemiseen taas niin paljon, että näitä on tehty täällä nyt enemmänkin, taas kaikissa mahdollisissa väriyhdistelmissä :D Katsotaan koska kyllästyn niin esittelen sitten kaikki täällä kerralla!

Ylimmässä kuvassa vilahtaakin ensimmäistä kertaa myös nuo nimikointinauhat joita tilasin tuossa keväällä. Ne vain silitetään kuumalla raudalla tekstiiliin kiinni ja tadaa, siinä pysyy! Aika harvoihin käsitöihin näitä oikeasti pystyy edes kiinnittämään varsinkaan tuolla mekanismilla, mutta onpahan niitä sata tuolla varastossa siltä varalta että joskus pääsee tuotteensa signeeraamaan :)

Mari

2-v kutsut

Ens alkuun sanon, että mua on alkanut todella ärsyttämään taaaaaas tämä pirun blogger! Kaikki kuvat mitä tänne lataan on aina ihan väärän sävyisiä ja tuhannesti tummempia kuin mitä ne mun koneella on. Nämäkin korttikuvat on nyt ihan kamalat, koska nää on ihan väärän sävyiset täällä.. ärgh!

Jokatapauksessa postiin lähti maanantaina meidän tulevan kaksivuotiaan juhliin kutsukortit ja ne näyttivät tällä kertaa tältä. Olipas kuulkaas orpoa askarella ilman miestäni joka yleensä hoitaa liimaamiset ja leikkaamiset! Onneksi joulukortit päästään taas askartelemaan seuraavaksi yhdessä, tshih ;) ♥

Olen ilmeisen vanhanaikainen mitä näihin korttien lähettelyyn tulee. En voisi kuuna päivänä kuvitella kutsuvani vieraita juhliimme tekstiviestillä tai lähettäväni joulutervehdyksiä puhelimella.. Aina näitä kortteja postitellessa muistelen sitä aikaa kun itselläni oli yli 30 kirjeenvaihtokaveria ja kirjeitä laitettiin postiin päivittäin useampi kappale, samoin niitä tuli päivässä aina vähintään yksi! Siinä sai kyllä kynän antaa sauhuta ja kirjepaperia kului, voi kuulkaa sitä kului. Mulla oli tuohon aikaan tuhansia eri kirjepapereita ja siinä missä nyt kerään lankoja silloin keräsin kirjepapereita. Minusta oli ihana lähettää samalle ihmiselle aina eri paperiin kirjoitettu kirje. Noita kirjepapereita löytyy lapsuudenkodin arkistoista edelleen, sadoittain... :) 

Täytyy kyllä ottaa itseään niskasta kiinni ja palata joskus taas kynän ja paperin ääreen. Kirjoittaa kirje vaikka kummilapsille silläkin uhalla, että he pitävät minua sen jälkeen todella vanhanaikaisena ja nykyajasta jälkeenjääneenä... Uskallan silti väittää, että itsekirjoitettu kirje postilaatikossa saa aina hyvälle tuulelle! :)

Mari

Esittelyssä meidän makuuhuone

Tässäpä teille pieni kurkistus meidän makuuhuoneeseen. Tosiaan en edes jaksa muistaa, mitä kaikkea täälläkin on ehtinyt kahdessa vuodessa muuttua, mutta sen takaan, että järjestyksiä on vaihdeltu täälläkin ihan tuon tuosta ja kaikki mahdolliset variaatiot on kokeiltu kunnes saan taas uuden idean... Onneksi mieheni on yleensä melko suotuisa näitä minun huonekalujen pyörittelyjä kohtaan ja useimmiten on itsekin tyytyväinen muutoksiin, pus vaan sinne ruudun toiselle puolen... :))

Alkuperäissä pohjapiirrustuksessa tässä kohtaa taloa oli kaksi makuuhuonetta joista toinen oli ihan säälittävän pieni ja koska tiesin heti, ettei me tehdä sellaisella pienellä kopilla mitään, tehdään niistä mieluummin yksi iso makuuhuone meille. Sellainen tehtiin ja onneksi tehtiin, nyt tämä 16,5m2 huone ei tunnu edes suurelta, vaan saisi pikemmin olla vieläkin isompi, nälkä kasvaa syödessä eiks niin...?

Toiseksi alin kuva on otettu juuri tänne muutettuamme ja kuviakin katselemalla ehkä huomaatte, että paljon on tässä välissä muuttunut :D Sain keväällä miehen taivuteltua tuon tapetin poistamiseen ja tilalle maalattiin vaaleanharmaa/hopea Tikkurilan (en taas kuollaksenikaan muista mikä) maali joka sudittiin sikin sokin leveällä pensselillä, itseasiassa tässä tapauksessa mies taisi sutia sen telalla sikin sokin... Huone raikastui kummasti tuosta muutoksesta ja tietysti koska yksi asia johtaa aina toiseen halusin laittaa myös sängyn kiertoon ja hankkia uuden leveämmän ja kunnon patjoilla varustetun jenkkisängyn.

Heti tuon muutoksen jälkeen makkarissa oli nuo alimmassa kuvassa näkyvät lipastot tuossa ikkunan alla, mutta uuden tulokkaan huonetta valmistellessa tietokone sai siirtyä meidän huoneeseen ja nuo lipastot saivat uuden paikan pikkuisen makkarista. Sisustuksellisista syistä pitäisin ehdottomasti meiluummin nuo lipastot täällä, mutta jostain on tingittävä kun huoneet loppuvat kesken eikä meillä siis enää ole ns."ylimääräistä" huonetta minne tämän olisi voinut sysätä... Hetki jo pohdittiin josko olisi pöytäkone vaihdettu läppäriin, mutta en ollut vielä valmis tinkimään pöytäkoneen mukavuuksista ja näin ollen tällä kokoonpanolla mennään :)

Makkarin oven takana oleva seinä on kokonaan vaatekaappia liukuovien takana (joka sekin on uhkaavasti alkanut täyttyä langoistani........) ja jäipäs kokonaan kuvaamatta tuo seinä isännän puolelta missä televisio telineessään nillittää. Se on muuten asia, mistä en enää osaisi luopua vaikka tiedänkin, että televisio makuuhuoneessa ei välttämättä ole se paras vaihtoehto, mutta itselleni se ei onneksi tuota ongelmia nukahtamisen kanssa, päinvastoin nukahdan alta aikayksikön telkkaria katsellessa ja mies onkin yleensä se, joka sen illalla viimeiseksi joutuu sammuttamaan...

Siinä nyt siis kuitenkin tämä meidän makuuhuoneen tämän hetkinen tilanne, katsellaan jahka mies reissustaan palaa josko se innostuisi mun kanssa näitä kalusteita taas vähän pyörittelemään, mulla saattaisi olla yksi idea näiden pyörittelyyn... ;)

Palataan!

Mari

Oranssit lasinaluset

Ristiäisiin olin pyytänyt ihanaa naapurin rouvaa kahvinkeittoapuun ja kiitokseksi hänelle serveeraamiisesta virkkasin muutamat lasinaluset. Samaan kiitospakettiin pääsi pieni virkattu kori (klik) ja tiskirätti (klik). 

Ihanaa kun täällä maalla elellään vähän kuin yhdessä suuressa perheessä, autetaan naapureita kun on tarvis ja pidetään toisista huolta, usein ihan kysymättäkin! Ja vielä mukavempaa on jos saadusta avusta voi kiittää jollain itsetehdyllä. 

Nykyään tuntuu, että ihmiset asuvat niin kovin lähekkäin silti tuntematta naapureitaan. Täällä maalla nyt ei tuosta lähekkäin asumisesta ole suurta pelkoa, mutta silti on ihanaa kun tietää, että sopivan lähellä asuu ihmisiä joilta saa aina apua ♥

Mari

ps. Blogini ulkoasu on saanut pienen stailauksen mieheni siskon toimesta (KIITOS S!), hänellekin on virkkuukoukulla tulossa pientä kivaa siitä kiitokseksi! :)

Pelastetut pionit

Tuossa meidän naapurissa oli viikonloppuna iso pihakirppis ja koska olen monessa asiassa valitettavasti matti myöhäinen ehdin paikan päälle vasta maanantai-iltana kun naapurini ilmoitti, että loput myymättä jääneet tavarat lähtee seuraavana päivänä kaatopaikalle. Otin siis lapset kainaloon ja lähdin tutkailemaan tarjontaa.

En pidä hamstraamisesta (paitsi lankojen..) ja pyrinkin perustelemaan hankintani aina jollain ja jos siihen joku hyvä perustelu löytyy ("tätä voi tarvita joskus" ei hyväksytä) niin voin tehdä ostopäätöksen. Iän myötä olen oppinut tekemään niin paljon enemmän niitä päätöksiä missä tuote jää ostamatta. Hyvä kikka tähän on kysyä itseltään useampaan kertaan tarvitsenko sitä todella? Yleensä viimeistään kolmannella kysymällä pystyn myöntämään, että en ehkä tarvitsekaan.

Mitään suurta ei tosiaan kirppikseltä matkaani lähtenyt, mutta huomasin heti isossa maljakossa kimpun tekokukkia. Erityisesti sieltä pisti silmään nämä tavattoman kauniit pionit ja eipä mennyt kauaakaan kun huomasin katkovani niiden varsia (näissä oli siis ainakin metrin mittaiset kepit!) meillä kotona ja mallailemassa niitä maljakoihin.. Tekokukkia tai ei, niin piristävät nyt kyllä kummasti minun silmääni kotona :) Olen kyllä muutenkin enemmän tekokukkaihmisiä, sillä ne ovat lähes ikuisia eivätkä tarvitse hoitoa. Nykyään kun ovat niin aidon näköisiäkin, että helposti oikeiksi voisi luullakin.

Ja mitäs tuosta viimeisestä kuvasta sanomaan. Tuo sukka lötköttää tuossa vieressäni sängyllä ja odottelee päättelijäänsä. Nyt täytyy kyllä kysyä, että millähän ihmeellä perustelin itselleni hyväksi ideaksi aloittaa kirjoneulesukkia seitsemällä eri värillä? Jumpe, jos tekisin käsitöitä työkseni  niin palkkaisin kyllä jonkun muun tekemään päättelyt. 

Mari

Esittelyssä olohuone

Lupailin teille jo tuossa aiemmin esitellä meidän kotia sisältä päin huone kerrallaan. No, päätinpä siis hypätä tuolta eteisestä ensin suoraan olohuoneeseen, sillä eteisessä ei tällä hetkellä ole juuri mitään esiteltävää :D Yleensä sanotaan, että keittiö on kodin sydän. Koska meillä keittiö ja olohuone on lähes tulkoon yhtä isoa tilaa (mitä nyt tuo lyhyt seinänpätkä vähän tätä tilaa jakaa) voisin sanoa, että meillä kodin sydän on myös olohuone tai sitten meidän kodilla on kaksi sydäntä..

Oikein huvittaa ajatus, miten monta kertaa meidänkin olohuoneessa on ilme ehtinyt kahdessa vuodessa muuttua. Huonekalut on tv-tasoa lukuunottamatta kerennyt jo kerran vaihtuakin ja muuten huonekaluja on pyöritelty täällä jo lähes kaikissa mahdollisissa variaatioissa. Vaikkei uskoisi niin yllättävän moneksi tämäkin tila muuntuu kun tarpeeksi huonekaluja pyörittelee... Voin joskus toisen kerran vilauttaa teille kuvaa siitä, miltä täällä näytti kun olimme vasta juuri muuttaneet.

Tätä tämän hetkistä järjestystä pidän ns."kesäjärkkänä" sillä haluan, että kesäisin tuosta olohuoneesta on "esteetön" kulku tuonne takaterassille ja tällöin sohva eikä mikään muukaan saa olla poikkiteloin tuolla reitillä. Talvella taas täytyy ottaa enempi huomioon tuo nurkassa kököttävä iso takka, joka poltettaessa kuumenee niin paljon ettei sen lähellä voi pitää mitään mikä voisi kuumuudesta kärsiä, kuten nuo nahkasohvat esimerkiksi. Mutta aina on lopulta miehen kanssa löydetty huonekalumyllerryksen päätteksi molempia tyydyttävä järjestys ja jos meno käy liian ahtaaksi on tuota ektorppia mm. pidetty välillä Eevin huoneessa.

Siinä nyt jotain tästä talon osasta lyhykäisyydessään.. Seuraavalla kerralla hyppäänkin vaikka meidän makuuhuoneen esittelyyn :)

Nyt on kuulkaas niin, että iltapuhteeksi lähden vielä kiskaisemaan ruohonleikkurin käyntiin ja ajaa hurautan nurtsin sileäksi. Lapsetkin nukkuvat jo niin kivasti yöunia, että voisiko tätä paremmallakaan ajalla tehdä? Sateitakin on luvattu nyt niin hirveästi, että jos en nyt sitä aja se rehahtaa pian metrin mittaiseksi :D

Mari

Reissumiehen leski

Jo neljän vuoden kokemuksella olisi voinut luulla, että totun tähän (itse ainakin kuvittelin, että tähän voisi tottua). Siihen, että rakkaani tulee ja menee. Yhdeltä reissulta tultuaan tiedossa on jo toinen, työmatka nimittäin.

Ja vaikka kuinka voisi kuvitella, että etäisyys silloin tällöin tekee parisuhteelle hyvää (tosin toki se tekeekin, mutta jos sellaiseen ei ole tarvetta se tuntuu pahalta) ja vaikka kuinka yritän ajatella tämänkin asian hyviä puolia, olen silti aina lähdön hetkellä murheen murtama. 

Tänään se lähtö taas tuli ja tuntuu kuin ilmasta olisi loppunut happi. Varsinkin sillä hetkellä kun meidän reipas, melkein kaksivuotias vilkutti isilleen ovella niin tavattoman iloisella äänellä "heii heiiiii" ja oven mentyä kiinni sanoi minulle "isi meni töihin, niii, isi meni töihin!" ja jatkoi iloisena leikkejään. Niin, oikeassahan tuo oli, isi meni töihin...

Illalla kun molemmat pienokaiset menivät nukkumaan päätin tehdä jotain radikaalia ja jotain mikä ei ole lainkaan tapaistani. Avasin tuon jääkaapissamme jo tovin lojuneen yksinäisen somersbyn ja kaadoin sen viinilasiin, sytytin kynttilät ja istahdin pöydän ääreen. Kilistin itse itselleni, sillä tiedän että tästäkin taas selvitään, vaikka minusta tulikin taas kahdeksi kuukaudeksi leski, reissumiehen leski. Se on sellainen henkinen somersby ja taitaa sellaiseksi jäädäkin, sillä tuo raukka on ehtinyt väljähtyä huoneen lämmössä jo useamman tunnin..

Joudun lainaamaan "Mustat lesket" -sarjaa ja toteamaan, että poskelleni valui juuri taatusti timantinmuotoinen kyynel. Olkoonkin, että se on puhtaasti rakkauden ja ikävöinnin kyynel ♥

Mari

Valkoista palmikkoa

Mökkisukkien kaveriksi minulta tilattiin myös sukat kotiin, samalla polven alle jäävällä pituudella, mutta tyyliltään "modernimmat".. Yhtään en tiedä minkälaiseen kotiin nämä pääsevät, mutta ajattelin, että valkoinen sopiii takuuvarmasti kotiin kuin kotiin ja kaveriksi hieman palmikkoa niin lopputulos on tarpeeksi tyylikäs :) 

Näitä sukkia oli ihana neuloa, Viking Vilma on uskomattoman pehmeää lankaa neuloa ja se vain soljuu puikoilla kuin huomaamatta. Mallin katsoin Novitan sukkalehdestä ja tein siitä silmukoita lisäämällä polviin asti yltävän mallin. Tykkään näistä itsekin ihan hirmuisesti ja mallia oli niin kiva neuloa, että näitä tullaan varmasti talven mittaan tekemään enemmänkin :) 

Ulkona on niin kuuma, ettei ole toivoakaan että jaksaisin mennä aurinkotuoliin makoilemaan. Pikkuiset ovat molemmat päiväunilla ja omiakin silmiä painaa sen verran myöhään iltaan venyneet valvomiset, että taidan köllähtää lepäilemään sisälle. Pitkästä aikaa en aio käyttää päiväunia neulomiseen. 

Helteisin keskiviikkoterkuin,

Mari