Tämän peiton innoituksesta saan kiittää anoppiani, joka oli löytänyt kyseisen peiton ohjeen vanhasta ET-lehdestä. Ihanista neonväreistä innostuneena ajauduin itsekin virkkaamaan lappusia ja pian päätimmekin tehdä peiton yhteistuumin jotta urakka ei kävisi kerralla liian raskaaksi ja näin peittokin valmistuu nopeammin. Pianhan siinä kävikin niin, että molemmat virkattiin päivät ja illat solkenaan malttamattomina odottaen, että lappuja valmistuu tarpeeksi peiton kokoon kasaamiseksi. Tässä tämän hetkistä saldoa, sommittelu vaiheessa totesimme, että vielä muutama rivi täytyy tehdä, jotta peitosta tulee riittävän suuri peittämään isommankin miehen päiväunille ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi!