Ystävyydestä

En ole juurikaan perustanut ystävänpäivälle sitten ala-asteaikojen (jolloin sen todellinen merkitys taisi olla vielä vähän hakusessa) enkä osaa sanoa perustanko oikein vieläkään. Toisaalta on ihanaa muistaa ystävää edes tällaisena päivänä, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että ystäviä pitäisi, niin aivan, pitäisi muistaa myös muulloinkin. Todellisuudessa niitä ihania pieniä arjen yllätyksiä ja muistamisia tulee annettua aivan liian harvoin vaikka monesti joku kirjeen kirjoittaminen kaukana asuvalle ystävälle kävisikin mielessä. Yleensä silti tyydytään sähköpostiviesteihin, jotka taas eivät korvaa käsin kirjoitettuja kirjeitä missään määrin vaikka ihania ovatkin.

Minulla on ihania ystäviä. Osa lähellä, osa kauempana, mutta kaikki silti yhtälailla ihania ystäviä. Jokaisen kanssa on ne omat jutut ja tottumukset mitä yhdessä tehdään ja jutellaan. Yhtäkään en antaisi pois! ♥

Niille kauempana asuville tuli tänä vuonna kaikessa yksinkertaisuudessaan laitettua kauniiseen kääröön perinteistä Fazerin sinistä suklaata kera pienen lorun. Toki olin unohtanut kaikessa tohelluksessa mainita keneltä paketti on, mutta ilmeisen hyvin oli toinen levyn saajista ainakin veikannut lähteen, sillä eilen illalla sain puhelimeeni viestin, missä kysyvästi epäiltiin paketin alkuperän lähteneen minulta. Joku on sentään koulunpenkillä painanut käsialani mieleen, sillä se oli ollut kuulemma ratkaiseva johtolanka mysteerin selviämisen kannalta :)

Koska en halunnut rakkaiden ystävieni yksityisyyttä kunnioittaen lisätä tänne blogiin kuvia meistä (voi että niitä olisi kuitenkin ollut vaikka millä mitalla, ihan sieltä kouluajoista lähtien...) päätin kehysten läpi napsaista muutaman kuvan minusta ja jo kohta kaksi vuotta sitten vihreämmille laitumille laukanneesta ystävästäni, parhaasta sellaisesta koskaan ♥ 11 vuotta ehdimme yhdessä viettää ja vaikka olin sinut saadessani vasta 13-vuotias ja sinä jo "vanha" ja viisas, kasvoimme molemmat yhteisen taipaleemme aikana paljon. Niin jaoimme ilot kuin surut, puolin ja toisin ja mikä tärkeintä, ymmärsimme toisiamme. Annoimme molemmat toisillemme paremman elämän ja olimme toistemme pelastus. Siellä pilven reunalla sinun on hyvä elämääni edelleen seurata ja höristä kun lämmöllä sinua usein ajattelen. Kaivaten, mutta tietäen ettei meidän ystävyyttä voita edelleenkään mikään ♥

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että siinä missä ihminen voi olla toiselle ihmiselle ystävistä parhain, voi myös eläin olla ihmisen paras ystävä. Sitä ei kenenkään tulisi kokematta kyseenalaistaa. Minulla ei ole koskaan ollut eikä varmasti tule koskaan olemaankaan vastaavanlaista ystävää kuin hevoseni minulle oli ♥

Viimeisenä herkkuna kuvistakin näkyy paikallisen leipomon herkut jotka ostin tänään ihanaa kahvitteluhetkeä varten pian saapuvalle ystävälleni sekä minulle. Ja ei, en jaksanut eilen enkä myöskään tänään ruveta leipomaan, mutta nämä munkit ajavat varmasti asiansa vaikkei itse tehtyjä olekaan :)

Rakkauden täyteistä ystävänpäivää kaikille! ♥