maanantai 28. heinäkuuta 2014

Reissumiehen leski






Jo neljän vuoden kokemuksella olisi voinut luulla, että totun tähän (itse ainakin kuvittelin, että tähän voisi tottua). Siihen, että rakkaani tulee ja menee. Yhdeltä reissulta tultuaan tiedossa on jo toinen, työmatka nimittäin.
Ja vaikka kuinka voisi kuvitella, että etäisyys silloin tällöin tekee parisuhteelle hyvää (tosin toki se tekeekin, mutta jos sellaiseen ei ole tarvetta se tuntuu pahalta) ja vaikka kuinka yritän ajatella tämänkin asian hyviä puolia, olen silti aina lähdön hetkellä murheen murtama. 
Tänään se lähtö taas tuli ja tuntuu kuin ilmasta olisi loppunut happi. Varsinkin sillä hetkellä kun meidän reipas, melkein kaksivuotias vilkutti isilleen ovella niin tavattoman iloisella äänellä "heii heiiiii" ja oven mentyä kiinni sanoi minulle "isi meni töihin, niii, isi meni töihin!" ja jatkoi iloisena leikkejään. Niin, oikeassahan tuo oli, isi meni töihin...
Illalla kun molemmat pienokaiset menivät nukkumaan päätin tehdä jotain radikaalia ja jotain mikä ei ole lainkaan tapaistani. Avasin tuon jääkaapissamme jo tovin lojuneen yksinäisen somersbyn ja kaadoin sen viinilasiin, sytytin kynttilät ja istahdin pöydän ääreen. Kilistin itse itselleni, sillä tiedän että tästäkin taas selvitään, vaikka minusta tulikin taas kahdeksi kuukaudeksi leski, reissumiehen leski. Se on sellainen henkinen somersby ja taitaa sellaiseksi jäädäkin, sillä tuo raukka on ehtinyt väljähtyä huoneen lämmössä jo useamman tunnin..

Joudun lainaamaan "Mustat lesket" -sarjaa ja toteamaan, että poskelleni valui juuri taatusti timantinmuotoinen kyynel. Olkoonkin, että se on puhtaasti rakkauden ja ikävöinnin kyynel ♥

Mari


10 kommenttia:

  1. Voi mikä haikeus tuli tätä postausta lukiessa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikea oli olokin tätä kirjoittaessa, ei varmasti olisi kaikki kunnossa jos tästä asiasta olisi iloista kirjoitettavaa... :)

      Poista
  2. Tiedän tunteen. Minun mieheni teki yli 7-vuotta "reppuhommia". Todella haikeita eroja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän sen tiedän etten ainoa ole joka näitä "hyvästejä" joutuu jättämään, ja toiset joutuvat olemaan pidempiäkin, jopa vuosia erossa, meillä mies tekee kuitenkin onneksi vain maksimissaan kolmen kuukauden reissuja yhteen putkeen.. Mutta ehtii siinäkin ajassa ikävä tulla, moneen otteeseen..

      Poista
  3. Kyllähän se on raskasta kun puoliso tekee reissuhommaa ja lasten kanssa varmasti vielä paljon vaikeampaa. Henkinen siideri silloin tällöin on ihan paikallaan, muillakin vielä joulusiideri odottaa jääkapissa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se, mutta onneksi nämä ovat vielä niin pieniä, ettei joudu koko ajan olemaan selittämässä miksi isi ei ole kotona tai milloin tulee takaisin!
      Herttinen sentään, oikein joulusiideri, oli tämä minun sentään himpun verran tuoreempi tapaus! ;)

      Poista
  4. Voimia ja jaksamista arkeen :o)

    VastaaPoista
  5. Kiva lueskella näitä sinun juttuja, tosi kun nyt uusien tuulien myötä blogissasi on muutakin kuin käsitöitä :) Ihana tämä postaus ja niin kauniisti kirjoitat. Jaksamista <3

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi!