Pelastetut pionit

Tuossa meidän naapurissa oli viikonloppuna iso pihakirppis ja koska olen monessa asiassa valitettavasti matti myöhäinen ehdin paikan päälle vasta maanantai-iltana kun naapurini ilmoitti, että loput myymättä jääneet tavarat lähtee seuraavana päivänä kaatopaikalle. Otin siis lapset kainaloon ja lähdin tutkailemaan tarjontaa.

En pidä hamstraamisesta (paitsi lankojen..) ja pyrinkin perustelemaan hankintani aina jollain ja jos siihen joku hyvä perustelu löytyy ("tätä voi tarvita joskus" ei hyväksytä) niin voin tehdä ostopäätöksen. Iän myötä olen oppinut tekemään niin paljon enemmän niitä päätöksiä missä tuote jää ostamatta. Hyvä kikka tähän on kysyä itseltään useampaan kertaan tarvitsenko sitä todella? Yleensä viimeistään kolmannella kysymällä pystyn myöntämään, että en ehkä tarvitsekaan.

Mitään suurta ei tosiaan kirppikseltä matkaani lähtenyt, mutta huomasin heti isossa maljakossa kimpun tekokukkia. Erityisesti sieltä pisti silmään nämä tavattoman kauniit pionit ja eipä mennyt kauaakaan kun huomasin katkovani niiden varsia (näissä oli siis ainakin metrin mittaiset kepit!) meillä kotona ja mallailemassa niitä maljakoihin.. Tekokukkia tai ei, niin piristävät nyt kyllä kummasti minun silmääni kotona :) Olen kyllä muutenkin enemmän tekokukkaihmisiä, sillä ne ovat lähes ikuisia eivätkä tarvitse hoitoa. Nykyään kun ovat niin aidon näköisiäkin, että helposti oikeiksi voisi luullakin.

Ja mitäs tuosta viimeisestä kuvasta sanomaan. Tuo sukka lötköttää tuossa vieressäni sängyllä ja odottelee päättelijäänsä. Nyt täytyy kyllä kysyä, että millähän ihmeellä perustelin itselleni hyväksi ideaksi aloittaa kirjoneulesukkia seitsemällä eri värillä? Jumpe, jos tekisin käsitöitä työkseni  niin palkkaisin kyllä jonkun muun tekemään päättelyt. 

Mari

Kirppislöytöjä

Minulle kirpputorit ovat aina olleet sellainen tuntematon maailma, voisin jopa tunnustaa, että pelkään niitä. Kerran viime kesänä etsin kaupungilla sälekaihdin liikettä jonka oli määrä sijaita liiketiloissa, missä selvästi oli kirpputori (myöhemmin selvisi kuitenkin, että kyseinen liike oli mennyt konkurssiin ja tilalle oli tullut  tämä kirpputori). Epäröiden astelin kuitenkin sisään ja kävin tiskiltä kysymässä, olisivatko he tienneet minne ne olisi muuttaneet tms. Kuitenkin heti sisään astuttuani minulle iski pakokauhu; pakko päästä ulos. Se haju ja ne tavarat, toisten ihmisten vaatteet yms saivat yhdessä aikaan saman reaktion kuin hammaslääkärillä käynti. Silloin päätin, etten koskaan enää (ja tämäkin oli ensimmäinen kerta) menisi kirpputoreille, ne eivät vain ole minua varten.

Olen kuitenkin aina kummastellut ja hämmäställyt ystäviäni, jotka ilmeisen ahkerasti kirpputoreilla käyvät ja kaiken huipuksi löytävät sieltä ihan kelpo tavaraa kuten lastenvaatteita, leluja jne. Silti kynnys lähteä niitä koluamaan on ollut äärimmäisen suuri.

Tässä taannoin sain kuitenkin idean, että haluan kerätä vanhoja ruusu- tai muuten kukka-aiheisia kahvikuppeja. Tarkoituksena olisi tehdä niistä semmoinen juhla-astiasto. Ja näyttää siltä, että meidän pikkuisen 1-vuotisjuhlat tullaan sellaisista kestitsemään. Eilen sadepäivän kunniaksi päätimme mieheni kanssa rohkaistua ja lähteä kiertelemään kirpputoreja juuri näitä kuppeja silmällä pitäen. Ensin googletettiin Lahden alueen kirpputorit ja lähdettiin suunnistamaan. En voi sanoa, että olisin vieläkään nauttinut siitä tunkkaisesta hajusta ja ilmasta mikä kirpputoreilla vallitsee, mutta saalista saatiin kuitenkin!

Löysimme kolmelta kirpputorilta yhteensä 39kpl kahvikuppeja aluslautasineen, kermakon ja sokeriastian ja kaiken huipuksi kaikille tuli hintaa vain 21€! Nyt kun astiat on tiskattu ja laitettu siististi kaappiin juhlia odottamaan, voin olla sangen tyytyväinen itseeni. Ylitin kirppiskammoni ja tein vielä löytöjäkin! Jei!

Ei sillä, nyt on kirpputorikiintiöni täytetty taas ainakin pariksi vuodeksi eteenpäin... =)

(sinisten kuppien reunat näyttää kummasti kellastuneilta kuvissa, mutta luonnossa ne ovat kyllä ihan puhtaan näköiset!?)