Virkattu prinsessakakku & prinsessakeksit (comeback!)

Olen ollut ihan ällikällä lyöty siitä, minkä reaktion blogin lopettaminen on aiheuttanut läheisissäni. Niissäkin jotka eivät edes vakituisesti lue blogiani. Siis nekin, jotka eivät edes ymmärrä käsitöistä, saati bloggaamisesta mitään ovat kehottaneet jatkamaan. 

Olen ollut todella otettu kaikista rohkaisevista kommenteista, 

mitä sain teiltä lukijoilta edelliseen postaukseen, kiitos kun olette niin rohkaisevia! <3

Ensin olin vahvasti sitä mieltä,

 ettei mikään maailman mahti saisi minua palaamaan ruudun ääreen kirjoittamaan.

Pohdin ja pohdin, kuuntelin ihmisten surkuttelua ja kuuntelin itseäni.
Kyllä vain, ikävä nosti päätään, mutta en olisi halunnut antaa periksi.

Sitten kaikki alkoi hahmottua ja tajusin, että olin kadottanut sen perimmäisen idean minkä vuoksi alun alkaenkin aloin blogia pitämään. 

Tämä oli paikka, minne halusin taltioida käsitöitäni muistikirjanomaisesti. 

Ilman paineita ja velvoitteita.

Nyt olen siis päättänyt, että homma jatkuu niinkuin sen olin perustamisvaiheessakin ajatellut.

 Back to basics.

Muutama päivä sitten sain valmiiksi elämäni ensimmäisen virkatun prinsessakakun ja tiedättekö miten kurjalta tuntui, kun ei ollutkaan paikkaa minne tulla jakamaan tätä tehdyn työn iloa!

(Oh, feels so good to be back!)

 Aloin virkkaamaan kakkua tällä ohjeella, mutta hyvin pian huomasin, että olin tehnyt ohi ohjeen (kyllä, katsoin samalla telkkaria...) ja ajattelin lopulta jatkaa loppuun asti oman pään mukaan. 

Ja samalla kun ohjeesta oli jo kerran poikettu, päätin tehdä myös koristeluista erilaiset. 

Kukan ohjeen katsoin täältä, tehden kuitenkin pylväitä pitkien pylväiden sijaan.

Lehtiin ohje löytyi täältä.

Kakun rinnalle virkkasin muutamia prinsessakeksejä, joiden malli kehkeytyi muutaman kokeilun jälkeen mieleiseksi. 

Näihin voisin kirjoitella tänne ohjetta myöhemmin itsellekin muistiin.

Lankana käytin sekä kakussa että kekseissä yhtä tämän hetken suosikkilangoistani, 

Essentials Cottonia.

 Kakussa koukku 2.75mm ja kekseissä 3.00mm.

---

Nyt aion jatkaa bloggaamista kevein ja iloisin mielin. 

Sillä käsityöthän eivät elämästäni katoa koskaan ja vaikka kiireinen arki varmasti veroittaa käsitöille jäävää aikaa, tulee silti aina joskus jotain valmistakin ja sen tulen jatkossakin taltioimaan tänne. <3

Joulu Miamissa

Huomenna meidän perhe pienintä lukuunottamatta starttaa jouluksi Floridan auringon alle Miamiin. Ollakin, että tiikeriemoa jännittää pienen lapsen kanssa matkustaminen niin varmasti reissusta tulee antoisa ja viimeistään näitä kuvia katsellessa ei harmita yhtään jättää tätä harmaudesta kärsivää kotimaata hetkeksi taakseen. Kahden viikon aurinkokylpy tulee niin tarpeeseen!

Ja vaikka laukkuun pakataankin useita keriä lankaa en silti usko, että tulen tänne blogin puolelle erikseen postauksia reissun aikana kirjoittelemaan. Instagramin puolella sen sijaan tulen varmasti päivittämään kuvia ahkeraan, varsinkin jos näkymät ovat yhtään sitä mitä tuossa yllä annetaan ymmärtää ;)

Siispä iloista joulun odotusta ja sitäkin ihanampaa joulua kaikille jo näin etukäteen! ♥

Mari

*kuvat lainattu googlesta*

Just be happy

Ihana aurinko pilkistää jälleen pilviverhon takaa ja jaksaa jopa lämmittää ihon pintaa mukavasti. Luonto vielä jaksaa vihertää ja toisinaan näkymä ulkona on ihanan kesäinen. Suurin osa lehdistä on vielä vihreinä puissa ja osa kesäkukistakin jaksaa vielä kukkia yllättävän loistokkaasti viilenneistä öistä huolimatta. Ilmassa tuoksuu kuitenkin syksy ja omatkin fiilikset ovat kääntyneet syksyyn. Tuntuu haikealta viedä terassilta ulkopehmusteita varastoon ja ottaa pois jo kuolleita kesäkukkia ruukuistaan. Kesä, se on meillä aina niin kovin lyhyt. En tiedä tuntuuko minusta vain, mutta ihan kuin kesät olisivat vuosi vuodelta lyhyempiä ja jos ei lyhyempiä niin ainakin ne hurahtavat vuosi vuodelta nopeammin. Silloin kouluikäisenä kesät tuntuivat loputtomilta ja niiden aikana ehti tehdä hirmuisesti kaikkea. Ehti jopa odottaa koulujen alkamista.
Toivottavasti tämä ajan kulku hidastuisi jossain vaiheessa, koska jos se nyt jo menee näin nopeasti, miten nopeasti se vierii kymmenen vuoden päästä?

Vieri se sitten yhtä nopeasti kuin nyt tai vieläkin nopeammin on silti yritettävä muistaa nauttia siitä mitä on tässä ja nyt. Nauttia nyt vielä vihertävästä luonnosta eikä vain surkuteltava tipahtelevia puiden lehtiä. Etsiä asioiden positiivisetkin puolet. Iloita niistä pienistäkin asioista mitä meillä on kuitenkin arki pullollaan kun oikein silmänsä avaa.  Ottaa se seinille lentänyt aamupuurokin rakentavana kokemuksena ja nauraa surkuhupaisasti kun kaksivuotias neitonen oli käynyt niistämässä nenänsä vessanpöntössä uineeseen paperiin (johon tämä oli siis hetkeä aiemmin kuivana niistänyt) ja jota myöhemmin löytyi myös sohvatyynyjen välistä. Ihania nämä omat pikku murupullat ♥

Tänään minulle on luvassa jännittävä ja mielenkiintoinen ilta Tampereen Lankamaailmassa. Siitä sitten myöhemmin lisää, nyt pyörittelen vielä hetken perhosia vatsassa ennen kuin starttaan auton kohti Tamperetta :)

"Now and then it`s 

good to pause in

our pursuit of 

happiness and

just be happy"

Mari

Pelastetut pionit

Tuossa meidän naapurissa oli viikonloppuna iso pihakirppis ja koska olen monessa asiassa valitettavasti matti myöhäinen ehdin paikan päälle vasta maanantai-iltana kun naapurini ilmoitti, että loput myymättä jääneet tavarat lähtee seuraavana päivänä kaatopaikalle. Otin siis lapset kainaloon ja lähdin tutkailemaan tarjontaa.

En pidä hamstraamisesta (paitsi lankojen..) ja pyrinkin perustelemaan hankintani aina jollain ja jos siihen joku hyvä perustelu löytyy ("tätä voi tarvita joskus" ei hyväksytä) niin voin tehdä ostopäätöksen. Iän myötä olen oppinut tekemään niin paljon enemmän niitä päätöksiä missä tuote jää ostamatta. Hyvä kikka tähän on kysyä itseltään useampaan kertaan tarvitsenko sitä todella? Yleensä viimeistään kolmannella kysymällä pystyn myöntämään, että en ehkä tarvitsekaan.

Mitään suurta ei tosiaan kirppikseltä matkaani lähtenyt, mutta huomasin heti isossa maljakossa kimpun tekokukkia. Erityisesti sieltä pisti silmään nämä tavattoman kauniit pionit ja eipä mennyt kauaakaan kun huomasin katkovani niiden varsia (näissä oli siis ainakin metrin mittaiset kepit!) meillä kotona ja mallailemassa niitä maljakoihin.. Tekokukkia tai ei, niin piristävät nyt kyllä kummasti minun silmääni kotona :) Olen kyllä muutenkin enemmän tekokukkaihmisiä, sillä ne ovat lähes ikuisia eivätkä tarvitse hoitoa. Nykyään kun ovat niin aidon näköisiäkin, että helposti oikeiksi voisi luullakin.

Ja mitäs tuosta viimeisestä kuvasta sanomaan. Tuo sukka lötköttää tuossa vieressäni sängyllä ja odottelee päättelijäänsä. Nyt täytyy kyllä kysyä, että millähän ihmeellä perustelin itselleni hyväksi ideaksi aloittaa kirjoneulesukkia seitsemällä eri värillä? Jumpe, jos tekisin käsitöitä työkseni  niin palkkaisin kyllä jonkun muun tekemään päättelyt. 

Mari

Reissumiehen leski

Jo neljän vuoden kokemuksella olisi voinut luulla, että totun tähän (itse ainakin kuvittelin, että tähän voisi tottua). Siihen, että rakkaani tulee ja menee. Yhdeltä reissulta tultuaan tiedossa on jo toinen, työmatka nimittäin.

Ja vaikka kuinka voisi kuvitella, että etäisyys silloin tällöin tekee parisuhteelle hyvää (tosin toki se tekeekin, mutta jos sellaiseen ei ole tarvetta se tuntuu pahalta) ja vaikka kuinka yritän ajatella tämänkin asian hyviä puolia, olen silti aina lähdön hetkellä murheen murtama. 

Tänään se lähtö taas tuli ja tuntuu kuin ilmasta olisi loppunut happi. Varsinkin sillä hetkellä kun meidän reipas, melkein kaksivuotias vilkutti isilleen ovella niin tavattoman iloisella äänellä "heii heiiiii" ja oven mentyä kiinni sanoi minulle "isi meni töihin, niii, isi meni töihin!" ja jatkoi iloisena leikkejään. Niin, oikeassahan tuo oli, isi meni töihin...

Illalla kun molemmat pienokaiset menivät nukkumaan päätin tehdä jotain radikaalia ja jotain mikä ei ole lainkaan tapaistani. Avasin tuon jääkaapissamme jo tovin lojuneen yksinäisen somersbyn ja kaadoin sen viinilasiin, sytytin kynttilät ja istahdin pöydän ääreen. Kilistin itse itselleni, sillä tiedän että tästäkin taas selvitään, vaikka minusta tulikin taas kahdeksi kuukaudeksi leski, reissumiehen leski. Se on sellainen henkinen somersby ja taitaa sellaiseksi jäädäkin, sillä tuo raukka on ehtinyt väljähtyä huoneen lämmössä jo useamman tunnin..

Joudun lainaamaan "Mustat lesket" -sarjaa ja toteamaan, että poskelleni valui juuri taatusti timantinmuotoinen kyynel. Olkoonkin, että se on puhtaasti rakkauden ja ikävöinnin kyynel ♥

Mari

Blogin uudet tuulet

Kuten otsikkokin jo vihjaa olen päättänyt pitkän harkinnan jälkeen muuttaa hieman blogini suuntaa tai osuvammin sanottuna laajentaa kuvakulmaa. Hyvin olen viihtynyt käsityöpainotteisessa blogissani ja Villaa Sukissa-nimenä muodostui jo osaksi identiteettiäni ja on sitä yhä. Jo kauan on mielessäni kuitenkin muhinut ajatus lisätä blogiini enemmänkin palasia elämästäni ja päivittäin olen huomannut ajattelevani "että hei, tästä ja tosta olisi kiva kirjoittaa blogiin!", mutta sitten olen aina jättänyt sen ajatuksen tasolle, koska onhan blogini tähän asti ollut lähes täysin käsityöpainotteinen enkä ole halunnut siitä lipsua suuntaan enkä toiseen. Nyt kuitenkin olen rohkaistunut ja tehnyt päätöksen siitä, että blogini tulee saamaan hieman uusia tuulia uusista aihealueista jotka ovat minulle tärkeitä ja ajankohtaisia. 

Lifestyle-blogi kuulostaa korvaani hieman liian "hienolta" enkä osaakaan vielä tarkkaan lokeroida tulevaa minkään yksittäisen sanan taakse, mutta jotain sinnepäin tämä tulee olemaan.. Mitään päiväkirjaa tämä ei myöskään tule muistuttamaan, mutta haluan arkistoida tänne käsitöiden lisäksi ajatuksia ja otoksia sen hetkisestä elämästäni. Tiedän, että siellä ruudun takan on myös sukulaisia ja tuttavia blogiani lukemassa ja osalle heistä tämä tulee olemaan varmasti iloinen uutinen, osaa kun turhankin harvoin pääsee näkemään ja näin ollen tämä toimii kivana tapana kirjoittaa meidän kuulumisista, ainakin jollain tasolla :) Toivottavasti pysytte edelleen hengessä mukana ja tämä ei tule kenellekään suurena pettymyksenä. 

Nyt kun alkupuheet on pidetty vielä muutama sana kuviin liittyen, sillä kuten varmaan lähes koko Suomeen saapunut kesä on taas täällä ja siitä onkin tänään nautittu täysin rinnoin! Nurmikon sadettaja oli kovasti meidän isomman neidin mieleen ja eipä tuo siskonikaan vesileikkejä vauhdin huumassa pelännyt! Kyllä äidin  sydäntä lämmitti, kun näki oman lapsen kirmaamassa nurmikolla ilosta hihkuen, milloin bikinit päällä, milloin nakuna. Samaan aikaan pääsee kivasti ajatuksissaan muistelemaan omaa lapsuuttaan ja sitä, miten tuota samanlaista sadettajaa oli silloinkin niin hurjan hauska juosta karkuun ja yrittää loikkia vesisuihkun yli "kastumatta"... 

Ylimmät kuvat sen sijaan eivät juuri esittelyjä kaipaakaan sillä lienee sanomattakin selvää, että meillä on opittu uusia ilmeitä ja siinä sivussa on melkoisen hauskaakin ollut, niin kuvaajalla kuin kuvattavallakin! ;)

Annetaanpa nyt auringon helliä meitä pitkien sadekausien päätteeksi ja pidetäänhän toisistamme huolta!

Niin ja virallisesti nyt sitten, tervetuloa Marin luokse! ♥

with love, Mari

Terassifiilistelyä

Muutamaan päivään ei ole käsityörintamalla tapahtunut ihmeitä tai tapahtunut on, mutta valmista ei ole tullut. Olen nimittäin pitkästä aikaa (yksiä tennarisukkia lukuunottamatta yli 4kk) tarttunut taas sukkapuikkoihin ja aloittanut useammatkin sukat yhtä aikaa. Yksi ilta istuskelin illalla terassilla neulomassa miehen kastellessa nurmikkoa (joka on siis muutama viikko sitten kylvetty) ja tartuin kameraan. Tässä muutamia fiiliksiä kuvien välityksellä sieltä. Tämä onkin ensimmäinen kesä kun pääsemme vihdoinkin nauttimaan lähes valmiista pihastamme ja terasseista (jotka on nyt onneksi täysin valmiit!) eikä tarvitse koko ajan olla tuskailemassa jonkun ison projektin parissa. Ei sillä, onhan tuota tekemistä edelleen, mutta enemmän on jo valmista kuin keskeneräistä ja sehän on plussaa se! ;)

Tuossa terassilla istuskellessa ja neuloessa, lämmintä kesäilmaa haistellessa tuli sellainen tunne, että tässä on nyt hyvä. Onnea on olla onnellinen siitä mitä nyt on ja mitä kaikkea on yhdessä perheenä saavutettu. Vihdoin kaikki uurastus talomme eteen alkaa olla loppusuoralla, samoin perheemme on nyt täysinäinen. Juuri nyt en kaipaa mitään, koska näin on hyvä ♥